Vastuu alkaa kun velvollisuudet päättyvät

Vastuu painaa aina; allekirjoittaneen tapauksessa juuri tällä hetkellä viitisen kiloa.

Tätä kirjoittaessani rintani päällä kehrää nimittäin tyytyväisenä Lullu-kissa, josta tuli sateisena päivänä viisi vuotta sitten minun oma, rakas vastuuni. Nyrkin kokoinen, kadulle hylätty virolaiskissa kapusi ruusupensaan alta farkkutakkini alle ja jatkoi siihen nukahtaneena uuteen kotiinsa. Eläinrakkaana ihmisenä näitä ”vastuita” on kertynyt melkoinen lauma.

Mutta mitä vastuu on? Mistä sinä olet vastuussa?

Joku paljon itseäni fiksumpi pysäytti minut joskus vastaamalla, että vastuu alkaa silloin kun velvollisuudet päättyvät. Totta. Tämä pätee niin liike-elämään kuin kodittomiin eläimiinkin. Otamme vastuuta silloin, kun meidän ei enää täydy.

Olen ylpeä saadessani tehdä työtä organisaatiossa, jossa vastuullisuus on kantava teema kaikessa toiminnassa. Erityisen ylpeä olen siitä synergiasta, joka syntyy asiakkaittemme ja HYY Yhtymän vuorovaikutuksesta vastuullisuusasioissa.

Syksyllä 2012 järjestimme kilpailun, jossa pyysimme ehdotuksia yritystemme taloudellisen, ympäristö-, sosiaalisen ja kulttuurisen vastuullisuuden kehittämiseksi. Useiden kymmenien hienojen ehdotusten joukosta voittajiksi valittiin kaksi: Niilo Toivosen ehdotus ruokahävikin minimoimiseksi HYY ravintoloissa sekä Jonni Hirvosen ehdotus kotimaisen tattarin lisäämisestä ravintoloitten tarjontaan.

Kiitos kaikille osallistuneille. Koppi on otettu ja lähdemme viemään ehdotuksia kohti ravintoloitten arkea.

Maailma on täynnä asioita, joita ”joudumme” tai meidän ”on pakko.” Vastuun kantamiseen nämä sanat eivät sovi. Se on jotain mitä me saamme.

Pienet nappisilmät ovat avautuneet. On aika sulkea kone ja rapsuttaa Lullu takaisin uneen. Asia, jonka minä saan tehdä. Vastuu, jota minä saan kantaa.

Mikko Huttunen

Kirjoittaja on HYY Yhtymän tiedottaja.

Kuva: Maru Lemmetty


Lullun kuvasi Mikko Huttunen.