Terveisiä Sambiasta!

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan budjetista 0,7 prosenttia suunnataan kehitysyhteistyöhön. Prosenttiluku on sama, jonka YK on asettanut teollistuneiden maiden kehitysyhteistyömäärärahojen tavoitteeksi bruttokansantuotteesta. Jokainen yliopiston jäsen osallistuu siis kehitysyhteistyöhön maksaessaan ylioppilaskunnan vuosittaisen jäsenmaksun. Tämän lisäksi on mahdollista lahjoittaa rahaa kehitysyhteistyöhön jäsenmaksun yhteydessä ja valita Sambia-päivän ateria UniCafessa. Jokaisesta ateriasta HYY Ravintolat lahjoittaa 0,10 euroa Sambiaan. Mihin raha sitten menee?

HYYllä on tällä hetkellä kaksi kehitysyhteistyöprojektia, joiden päärahoittajana on Suomen ulkoasiainministeriö. Toinen on Indonesiassa ja keskittyy kestävään maatalouteen. Toinen on täällä Sambiassa, jossa työskentelen vapaaehtoisena helmikuusta elokuun loppuun. KEPA:n koordinoima Etelän vapaaehtoistyöohjelma mahdollisti reissuni Chipataan. Sosiologian ja sukupuolentutkimuksen teoriat pääsevät vihdoin kosketuksiin varsinaisen kentän kanssa ja vielä erittäin mielenkiintoisessa ympäristössä. Kehitysyhteistyöhankkeen nimi on “Naisten ja tyttöjen lisääntymis- ja seksuaalioikeuksien vahvistaminen Sambian Itäisessä Provinssissa” ja vuosi 2013 on projektin viimeinen. HYYn hallitus kuitenkin päätti lähteä hakemaan uutta kolmevuotista rahoitusta ulkoasiainministeriöltä, mikä tarkoittaa uuden hankkeen suunnittelua. Yhteistyöjärjestö on sama kuin nykyisessäkin hankkeessa, Eastern Province Women’s Development Association, EPWDA. Helsingin yliopiston opiskelijana minulla on etuoikeus olla osana molempia järjestöjä ja nähdä lähietäisyydeltä, mistä tässä oikein on kysymys.

Naisten ja tyttöjen lisääntymis- ja seksuaalioikeuksiin liittyy monia haasteita Sambiassa. Varsinkin maaseudulla aikaiset avioliitot, teiniraskaudet, tiheät synnytysvälit, kotisynnytykset, polygamia sekä useat, yleensä naisten ja tyttöjen seksuaalioikeuksiin liittyvät kulttuuriset traditiot on paikallistasolla koettu ihmisten elämänlaatua heikentäviksi tekijöiksi. Läpileikkaava teema on HIV/AIDS, jonka yleisyydessä Sambia on tilastojen kärkimaita. Kylien maantieteellinen eristyneisyys tarkoittaa usein myös eristyneisyyttä terveyspalveluista, mutta ennen kaikkea tiedosta. EPWDA:n tarkoituksena onkin viedä tietoa sinne, missä sitä ei ole ja mihin hallituksen resurssit eivät ulotu. Tarjoamalla informaatiota EPWDA luo kysyntää terveyspalveluille, joihin maan hallituksen on vastattava. Tarjoamalla informaatiota oikeuksista, EPWDA voimaannuttaa maaseudun naisia tekemään päätöksiä, jotka vaikuttavat koko yhteisön elämään – naisten, miesten, tyttöjen, poikien ja perheiden. Vaikka kyse onkin naisjärjestöstä, sisällyttää hanke toimintoihinsa myös kylien miehet. Miesten osallistumisen on todettu parantavan mahdollisuuksia saavuttaa asetetut kehitystavoitteet, parantaa sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä vähentää eriarvoisuutta.

Hankkeen varoilla koulutetut vapaaehtoiset järjestävät koulutus- ja keskustelutilaisuuksia kylissä ja kouluissa sekä antavat ehkäisyneuvontaa paikallisilla klinikoilla. Vapaaehtoiset ovat itse kyläläisiä ja yleensä EPWDA:n jäseniä, mikä tekee hankkeen toiminnoista toimivia ja kestäviä. Chipatan kaupungissa sijaitseva keskustoimisto puolestaan vastaa koordinoinnista, raportoinnista, budjetista, radio-ohjelmista, tiedottamisesta, monitoroinnista ja arvioinnista. Toimistolla on neljä palkattua työntekijää, joista projektikoordinaattorin palkka tulee ainoastaan täysin hankkeen budjetista. EPWDA on itsenäinen ja vahva järjestö, jonka rakenteissa on hyvä toimia.

Se projektista. Lisäinformaatiota saa helposti ottamalla yhteyttä HYYn kehitysyhteistyökoordinaattoriin Ilona Kalliolaan tai osallistumalla kehitysyhteistyövaliokunnan kokouksiin. Uudet kiinnostuneet otetaan aina ilolla vastaan! Kenttäkokemuksista voi puolestaan lukea lisää osoitteessa hyysambiahankkeenblogi.wordpress.com.

Sambia on kuitenkin muutakin kuin lukuisia lapsia, nuoria vaimoja ja köyhyyttä monien ongelmien taustalla. Sambia on lämmin, ystävällinen ja inspiroiva. Ihmisten arki on täynnä pölyisiä katuja, rikkinäisiä kenkiä, maissipeltoja, laajoja perheitä, sähkökatkoja, naurua ja jalkapalloa. Välitön ja avoin tunnelma on läsnä erityisesti Chipatassa, jossa asun. Chipata on kaupunki, joka muistuttaa kylää. Liian pieni, jotta kehtaisi käyttää shortseja, tarpeeksi suuri, että löytyy Spar. Siinä ison ja pienen kaupungin mittarit Sambiassa. Mutta oli iso tai pieni, kylä tai kaupunki – ihmiset syövät nshimaa eli maissipuuroa. Nshimaa syädään kanan, lihan tai vihannesten kanssa, suolan ja rasvan määrä on hurja, mutta koukuttava. Kurpitsan lehdistä tehty kasvislisäke on suosikkini, enkä muista, milloin käytin viimeksi haarukkaa. Ensi marraskuussa on mahdollista paikantaa Metsätalon UniCafessa ruskettunut ja onnellinen ruokailija, joka syö kaiken sormin.

Sara Mäkäräinen

Kirjoittaja on viidennen vuoden sosiologian opiskelija, sivuaineina sukupuolentutkimus ja valtio-oppi. Afrikassa hän on ensimmäistä kertaa.

Kuvat: Sara Mäkäräinen. Saran kuvasi isäntäperheen poika Pau