Syömään!

Muistelin tässä iltana eräänä lapsuuttani, ja ajatuksissani miltei kuulin äidin huudon ikkunasta: ”Syömään!”. Muistot äidin valmistamasta ruoasta saivat veden herahtamaan kielelleni - yksinkertainen, konstailematon kotiruoka. Huolella valmistettu, isolle porukalle, sillä perheeseeni kuului minun lisäkseni viisi sisarustani ja vanhempani. Rahalla meillä ei ruokaa tehty, rakkaudella kylläkin. Ja se maistui! Silakkalaatikkokin, jota kai nykyään ei paljon kodeissa valmisteta tai syödä. No, eivätpä tiedä, mitä vaille jäävät!

Vaan ei sitä ruokaa nytkään isolla rahalla tehdä, työpaikassani nimittäin. Nuo meidän ravintoloidemme kokit ovat uskomattomia taikureita: muutamalla eurolla loihditaan maukasta ja ravitsevaa ruokaa opiskelijan lautaselle. Käsittämättömän tiukalla budjetilla valmistetun ruoka-annoksen tulee vielä täyttää Kelan asettamat tarkat ravintoarvokriteerit: pitää tietää rasvan laatu, suolan määrä, proteiinin ja hiilihydraattien määrät, vain joitain mainitakseni. Jotenkin tulee mieleen Tuntematon sotilas, jossa sotamies valittaa nälkäänsä muistaakseni kutakuinkin seuraavaan tapaan:

”Kuinkas kauan herrat luulee korpisoturin keikkuvan näillä annoksilla?”. Toinen jermu vastaa: ”Ne mitään luule, ne tietävät. Ne on laskeneet kalorit, taikka mitä ne on, jota siinä syömisessä pitäisi olla. Menes valittaan nälkääsi niin lyödään semmonen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä”.

Niinpä! Tietävät ne nytkin, viranomaiset nimittäin. Laskettu on energiasisällöt, hivenainetarpeet ja muu tarpeellinen. Tiedetään tarkkaan, mitä korkeakouluopiskelijan lautaselle tulee laittaa, jotta kolmasosa päivän energiatarpeesta täyttyy. Toinen juttu on sitten se, mitä opiskelija lautaselleen valitsee – saako hän kaiken sen, mitä laskelmien mukaan pitäisi saada. Ruokalistalla on sentään kahdesta neljään erilaista ruokavaihtoehtoa, kun Tuntemattomassa haaveena on vain yksi pikkuinen suolasilakka, ja sitäkään sotamies Vanhala ei saa.

Pohdin sitäkin, miten meillä ravintoloissa yritetään asiakasta auttaa ja opastaa. Roll-uppiin on piirretty malliateria valintoja helpottamaan. Ruokalistalla on vastuullisesti valmistettua ja tuotettua ruokaa; on esimerkiksi luomua ja Reilua kauppaa, on kotimaisia kasviksia ja järvikalaa.

Kyllä on helppoa nykyään, ajattelin; joku on miettinyt energiat, toinen on valmistanut ateriat ja kolmas opastaa valitsemaan oikein ja kaikki tämä muutamalla eurolla.

”Syömään!”, kuuluu samaan aikaan keittiöstä, jossa mieheni, perheen pää ja poikieni isä, on valmistanut hyvää kotiruokaa. Rakkaudella meille, omalle porukalle. Nam, kiitos, tulen mielelläni, on aina kiva mennä valmiiseen pöytään. Arvostan sitä. Toivon, että myös meille UniCafeisiin on kiva tulla syömään. Täälläkin tarjolla on äitien ja isien tekemää ruokaa.

Tiina Kähkönen

Kirjoittaja on HYY Ravintoloiden ravintolatoimenpäällikkö.

Kuva: Maru Lemmetty