Pottumaitoa ja gruusialaista kaalivuokaa

Kainuulaisessa lapsuudenkodissani ruoka oli pyhää, sitä ei ollut lupa ylenkatsoa taikka arvostella. Lautanen tyhjennettiin kiltisti; jos jätti jotain syömättä, oli annettava kunnon selitys. Ruoka oli perin juurin tavallista kotiruokaa, joskaan sitä ei sillä nimellä tuolloin kutsuttu.

Laatikko-, pata-, kastike-, keitto- ja puuroruoat oli valmistettu tavallisista perusraaka-aineista, mausteinaan vain suolaa ja sipulia. Ei siinä ravintoarvoja mietitty, vaan sitä, että perheen kaikki jäsenet olisivat kylläisiä – koiraa ja kissaa myöten.

Perunat, juurekset, sipulit sekä kaalit olivat itse kasvatettuja ja maitoa haettiin suoraan sukulaisemme tilalta. Marjat suolta ja metsistä poimittuja, kalat isän tai ukin kanssa kalastettuja. Kutuaikaan kalaa oli paljon ja niin monessa muodossa tarjolla päivittäin, että välillä joku meistä uskalsi kysäistä, milloin kalaruoka vaihtuisi joksikin muuksi. Ja vaihtuihan se. Kun ensimmäiset uudet perunat kuokittiin maasta, päästiin isäni lempiruoan pariin, eli ”pottumaetoa” ja ”maetopottua” nauttimaan. Siinä sitä olikin vaihtelua kerrakseen.

Raaka-aineita läheltä, makuja maailmalta

Onneksi meillä HYY Ravintoloissa ruokalistoilla on vaihtelua ja vaihtoehtoja lapsuuteni ruokavaliota enemmän. Päivittäin on tarjolla kasvis, kala- ja liharuokaa sekä runsaasti tuoreita juureksia ja vihanneksia raasteiden ja salaattien muodossa. Mausteina on muutakin kuin suolaa ja sipulia. Nykyisin ravintola-alan ammattilaisilta vaaditaan perehtyneisyyttä ja rohkeutta myös eksoottisempiin makuihin ja maustamiseen.

Raaka-aineet eivät työpaikallani tule aivan yhtä läheltä kuin lapsuudenkodissani. Perunat, juurekset ja vihannekset ovat kuitenkin, niin pitkään kuin suomalaista satoa riittää, varsin lähellä kasvaneita. Liha on alkuperältään lähes sataprosenttisesti suomalaista. Maito tulee suomalaisilta tiloilta ja leipä lähileipomosta.

Lautasmalli pitää pintansa

Tuotetietojen ja ravintoarvojen seuraaminen on nykypäivää. Jokainen meistä haluaan tietää, mitä suuhunsa pistää ja millä tavoin voi ravinnolla vaikuttaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Täysipainoinen ateria sisältää päivittäin kaikkia elimistön tarvitsemia rakennusaineita.

Lautasmalli on edelleen käyttökelpoinen työkalu omaa lounasannosta koostettaessa. Pääruokaa, energialisäkkeitä, täysjyväleipää, ravintorasvaa, ruokajuomaa ja tuoresalaattia sopivassa suhteessa, ja taas on keho täydessä iskussa – ainakin siihen asti, kun tulee aika nauttia välipalaa. Ruokailurytmi on hyvä pitää tasaisena, tällöin ei tule ahmittua kerralla liikaa, vaan syötyä sopivasti.

Gruusialaista kaalivuokaa ja vähän muutakin huttua

Hernekeitto, lihapullat, makaronilaatikko, lohisoppa ja gruusialainen kaalivuoka ovat pitkään olleet UniCafeiden suosikkiruokia, eikä suosiolle näy loppua. Näiden ruokien suosio selittynee pitkälti sillä, että ne ovat ihan tavallista kotiruokaa. Kotiruokaa, jota on helppo lähestyä, sillä se maistuu, tuoksuu, ja tuntuu lähestulkoon aina samalta.

Gruusialainen kaalivuoka ja kasvishernekeitto ovat uranuurtajia ravintoloidemme kasvisruokatarjonnassa. Tänä päivänä kasvisruokavaihtoehdon valitsee yli 20 prosenttia asiakkaistamme. Suosio ei näytä olevan laskussa, joten tässä riittää meille työsarkaa. Meidän on jatkossakin kyettävä vastaamaan kysyntään täysipainoisilla kasvisruokavaihtoehdoilla.

Gruusialainen kaalivuoka on hyvä esimerkki tuikitavallisten raaka-aineiden yhdistämisestä liki täydelliseksi tuotteeksi: kesän kasvattama valkokaali kohtaa sipulin, valkosipulin, maustekurkkukuutiot, tomaattipyreen ja mausteet padassa hautuen. Lopuksi lisätään smetanaa sekä pinnalle juustoraastetta ja paistetaan uunissa pinnalta rapeaksi. Kuten vanhassa sananlaskussakin sanotaan: ”Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa”. Ja ei muuta kun syömään!

Riitta Keränen

Kirjoittaja on HYY Ravintoloiden tuotekehityspäällikkö.

Kuva: Maru Lemmetty