Mitä jäljelle jää – ruokahävikki lautasellasi

Mitä me heitämme pois, kun heitämme lautaselle jäänyttä ruokaa roskiin? Biojätteen joukkoon eivät mene vain kalanruodot ja broilerinluut, kahvinporot ja appelsiininkuoret. Sinne menee kaikki se ruoka, jonka ajattelimme syövämme ruokaa ottaessamme, mutta tulimme aterian aikana toisiin ajatuksiin.

Kallis, turha ruoka

Ehkä ruoka oli pahaa, ehkä se ei maistunut jostain muusta syystä. Ehkä emme vain tulleet ajatelleeksi kohtuullista annoskokoa. Loppu on helppo kauhoa biojäteastiaan ajatellen, että sehän on vain raaka-ainetta, ylimääräistä ruokaa.

Biojätteen mukana heitämme roskiin myös kaiken sen työn, joka tuon ruoan viljelyssä, kasvattamisessa ja tuottamisessa on tehty. Heitämme pois kaiken sen vaivannäön, jolla elintarvike on esikäsitelty, kypsennetty ja valmistettu ruoaksi. Kaiken sen työn joka on tehty, jotta ruoka on saatu valmiiksi ja esille linjastoon.

Biojätteeseen valuu myös se energia, jonka avulla raaka-aineet on kylmäkuljetettu ja -säilytetty, kypsennetty ruoaksi tai kuumennettu. Energia, jonka avulla ruoka pidetään lämpimänä tai kylmänä päivän mittaan ravintolan lämpöhauteessa tai kylmävitriinissä.

Elintarvikkeiden tuottamisessa ja ruoanvalmistuksessa syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat vielä toistaiseksi viitteellisiä arvoja. Varmaa kuitenkin on, että roskiin päätyvän biojätteen hiilijalanjälki on täysin ylimääräinen rasite.

Onko haaskuuseen varaa?

Asiakkaan lautaselta biojätteeseen päätyvä ruoka on maailman kalleinta ruokaa, koska se on täysin turhaa eikä hyödytä ketään. Sen valmistus ja esillelaitto on maksanut saman verran kuin muunkin ruoan. Sen lisäksi maksamme siitä, että joku kuljettaa biojätesäkin odottamaan jätekuljetusta ja kiikuttaa sen kaatopaikalle. Kaikki nämä kustannukset maksamme aterian hinnassa. Voi ajatella, että tämän päivän biojäte on poissa huomisen lautaselta.

Viime vuosikymmenten aikana olemme osittain kadottaneet terveen kunnioituksen ravintoa kohtaan. Sata vuotta sitten nykyistä ruokakäytäntöä olisi pidetty kerskailevana ja yltiöpäisenä. Ehkä se onkin, ehkä tämä ajanjakso jää ihmiskunnan historiassa kummalliseksi kuriositeetiksi.

Ilmastonmuutos ja yhä lisääntyvä väkimäärä maapallolla pakottavat meidät kuitenkin uudelleen sen tosiasian äärelle, että ruokaa ei riitä kaikille. Ei sitä riitä nyt, eikä tulevaisuudessa. Ehkä meidän olisi aika ryhtyä jälleen kunnioittamaan ravintoamme. Arvostaa sitä ja sen eteen nähtyä vaivaa. Ottaa lautaselle vain se määrä, jonka varmasti syömme. Ja jättää biojäteastiaan vain hedelmien kuoret ja lautasliinat.

Eeva Heinonen

Kirjoittaja on HYY Ravintoloiden kehityspäällikkö.

Kuva: Maru Lemmetty.