Mainio mehumaija

Vuodesta 1935 ilmestynyt koko perheen Seura-lehti uutisoi kesällä 1961: ”Mainio mehumaija”. Laite toi Helsingin keskustaan kansainvälistä tuntua, sillä olihan nesteitten automaattinen annostelu aivan uutta Suomenniemellä. Lehti toivotteli ”lykkyä tykö sekä kosolti janoisia, raittiita kylmän juoman ryypiskelijöitä kaduillemme”. Luonnollisesti laitteen koekäyttäjäksi oli lehtikuvaan hankittu viehättävä nainen, jos laite ei vaikka niin ihmeellinen lukijoiden mielestä olisikaan. Laitteen päällä luki paikallisesti ja kansainvälisesti ”Kylmiä juomia – Cold drinks”. Mukillisen juomaa sai kahdella 20 mk:n (noin 0,83 €) kolikolla. Valittavana oli neljä makua. Ylioppilastuki ry:n omistama laite sijaitsi vilkkaalla jalankulkureitillä Vanhan ylioppilastalon nurkalla.

Laitteen mahdollinen ylijäämä olisi luultavasti käytetty, kuten Ylioppilastuella oli tapana, ylioppilaskunnan tai sitä lähellä olevien pyrintöjen tukemiseen tai stipendeihin. Laitteesta ei muodostunut sellaista sampoa, jollaiseksi sitä ilmeisesti Ylioppilastuessa hankittaessa oli ajateltu. Laitteen hankintahinnan kuolettamiseksi ilman huolto- tai muita kustannuksia olisi tarvittu 17 250 myytyä annosta, noin 1,5 annosta jokaista  tuolloin yliopiston kirjoissa ollutta opiskelijaa kohden.

Tarina ei kerro, kuinka suosituksi vallankumouksellinen automaatti lopulta tuli. Se tiedetään, että sitä kaupattiin ilmoituksella Helsingin Sanomissa 1964. Englantilaisen Ditchburn Vending Machines Ltd:n valmistama, ”hieman epäkunnossa oleva mehuautomaatti”, myytäisiin eniten tarjoavalle. Laitteesta oli maksettu ostettaessa noin 690 000 mk:aa (noin 14 600 €).

Mikä sitten olisi sampo, kun mehumaija ei sellainen ollut? Yksi sampo on hyvin järjestetty työpaikkaruokailu, jollaiseksi opiskeluruokailukin on katsottava. Säännöllinen, terveellinen ruokailu on eräs ihmisen hyvinvoinnin lähtökohdista. Ruokailu lukemisen lomassa takaa jaksamisen läpi päivän ja vähentää paineita itse valmistettuun illalliseen, johon päivän päätteeksi ei aina ole intoa tai taitoa. Sortuminen valmiseineksiin on lähellä. Opiskelijaruokailun annosten tulisi olla edullisia, ravintoarvoiltaan monipuolisia, vaihtelevia huomioiden erilaiset mieltymykset, rajoitteet ja arvot sekä tietysti reilun kokoisia. Jotakuinkin tällaisia annoksia UniCafeissa on myyty noin 60 vuoden ajan. Aluksi Ylioppilastuki ry:n toimesta.
Jari Eerola

Kirjoittaja on HYYn arkistonhoitaja.