Jutut ja juttupaikat

Joudun työni puolesta aina silloin tällöin selaamaan vanhoja Ylioppilaslehden numeroita. Lehdessä on monta kerrostumaa: poliittiset aiheet, uutiset, monenmoiset mielipiteet, kuvat, tapahtumailmoitukset ja mainokset. Joistakin aiheista muodostuu vuosien kuluessa suosikkeja, joiden pariin on miellyttävää palata. Eräs tällainen mukava tuttavuus on 1970-luvun jälkipuoliskolla liitteenä julkaistut Gaudeamus-erikoissivut.

Sivuilla esiteltiin silloisen Gaudeamus Oy:n eri toimialoja, joista opiskelijaruokailun hoitaminen katsottiin yhtiön päätehtäväksi. Vuoden 1976 syksyllä arvostettiin valtion ja yliopiston myönteistä suhtautumista opiskelijaruokailuun. Toisaalta valtion tukea opiskelijaruokailuun pidettiin riittämättömänä. Tuolloin Gaudeamuksella oli hoidettavana kuusi kahvilaravintolaa sekä yhdeksän kahvilaa. Tavoitteena oli tarjota ”terveellistä, ravintorikasta ruokaa opiskelijoille omakustannushintaan”.

Kunkin ravintolan emäntä huolehti ruokalistasta, joten annokset vaihtelivat ravintoloittain. Sääntönä oli, että ruoka-annosten tuli sisältää vähintään kahta lisäkettä, joista toinen oli raakaraastetta tai vihanneksia. Joissakin ravintoloissa tarjottiin vielä keittiöteknisistä syistä einespohjaisia lounaita. Hintasäännöstelyn vuoksi hinnat vaihtelivat myös hieman toimipaikoittain. Erot olivat pieniä ja esim. kahvikupin kohdalla se saattoi olla pennin luokkaa. Gaudeamuksen ravintoloissa kulutettiin päivittäin noin 800 kiloa perunaa, 300 – 400 kiloa jauhelihaa ja 60 kiloa kahvia.

Vuonna 1978 esiteltiin kuvien kera Gaudeamuksen toimipaikkoja. Otsikkona oli ”Hyvää kahvia, edullista ruokaa. Jutut ja juttupaikat”. Mukana oli nyt jo toimintansa lopettaneita ravintoloita: eläintieteen laitos, Ratakatu, teologisen kahvila jne. Yliopiston kirjaston kahvilaan opastettiin ”pääovesta sisään ja vasemmalle …”. Onhan siellä nykyisinkin UniCafe, mutta hieman eri paikassa ja eri valikoimin.

Miksi sitten vanhat Gaudeamuksen liitesivut kiinnostavat? Omat muistoni opiskelijaruokailusta sijoittuvat aivan 1980-luvun alkuun, joten sivuilla on nostalgia-arvoa. On hauska todeta: ”Ai, tuolla tuli käytyä”.

Toisaalta sivut kuvaavat hyvin niitä tuttuja ja turvallisia opiskelijaruokailun pääperiaatteita, joita on pitkään noudatettu. Sivuilta löytyy myös tietoa joistakin kokeiluista, jotka eivät ehkä sillä kertaa kantaneet pitkälle, mutta toisessa ajassa ja hieman muunneltuina ovat saattaneet tulla hyvinkin suosituiksi. Kolmisenkymmentäviisi vuotta vanhat sivut vaikuttavat varsin nykyaikaisilta.

Sivuilla esille tulevat kokeilun, uusiutumisen ja ajassa pysymisen teemat yhdessä tuttujen turvallisten palvelujen ja tuotteiden kanssa ovat edelleenkin niitä asioita, joita HYY Ravintoloissa ja UniCafeissa painotetaan.
Jari Eerola

Kirjoittaja on HYYn arkistonhoitaja.