Hyvää itsenäisyyspäivää

Ensimmäinen muistikuvani itsenäisyyspäivästä on vaarini kuuntelemassa presidentin puhetta radiosta. Sen jälkeen tulevat mukaan isä ja äiti tuttavineen katsomassa tv:stä linnan kutsuja. Vuonna 1967, jolloin vietettiin Suomen 50-vuotisjuhlia, olimme perheen voimin Tähtitorninmäellä katsomassa komeinta ikinä näkemääni ilotulitusta. Toisenlainen itsenäisyyspäivä tuli tutuksi, kun kävin joitakin vuosia vieraaseen kieleen ja kulttuurin erikoistunutta koulua.

Palasin tavalliseen suomalaiseen kouluun ja itsenäisyyspäivän juhlat jatkuivat perinteisesti. Rehtori puhui mahtipontisesti itsenäisyyttämme uhkaavista vaaroista, joku oppilaista lausui isänmaallisen runon tai pari ja lopuksi laulettiin ”Maamme”. Kaikille tuli selväksi, ettei Suomen itsenäisyyttä ole saavutettu helpolla. Varusmiesaikanani olin itsenäisyyspäivänä paraatin lippujoukossa. Isorumpu kumisi ja komennot kaikuivat. Henkilökunnan poistuttua juhliinsa, päättyi päivä kasarmilla nuoremman ikäluokan leikkimieliseen ”kouluttamiseen”.

Erilaisia perinteitä

Yliopistolla ei itsenäisyyspäivää juhlittu, mutta ylioppilaskunta ja osakunnat järjestivät soihtukulkueen. Olin mukana. Seuraavaksi olin Vanhalla yliopiston sivareiden järjestämissä itsenäisyyspäivänjuhlissa. Meno oli hyvä, ohjelma osallistavaa. Muutama vuosi myöhemmin samassa paikassa, mutta eri järjestäjien juhlissa, puhuja suututti kutsujansa. Siellä ei enää sivareita suvaittu. Eräällä lomalla olin Puerto de la Cruzissa suomalaisen siirtokunnan juhlissa. Konsuli oli paikalla ja muutama muu mustapukuinen. Sielläkin kuultiin ”Maamme”. Katujen varsilla kasvoi banaanipuita ja puistoissa jättimäisiä joulutähtiä, eikä pakkasesta ollut tietoakaan. Oli vaikea uskoa, että itsenäisyyspäivää voi viettää helteen keskellä. Entä voiko yleensä kevään päätteeksi juhlittavia lakkiaisia viettää itsenäisyyspäivänä. Kyllä.

Suomen itsenäisyyspäivä taipuu moneksi. Juhlintaan kuuluu aina tietty arvokkuus, perinteet ja menneiden aikaansaannosten muistelu. Kun eduskunta hyväksyi 6.12.1917 Suomen itsenäisyyden, sitä ei lehdistö juuri huomioinut. Koska juhlien perimmäinen syy ei myöhemminkään ole riittänyt sellaisenaan juhlien aiheeksi, on esimerkiksi viime vuosikymmeninä keskitytty paljon sotavuosien 1939-44 muistamiseen. Ne ovat tärkeitä, mutta surullisia vuosia Suomen historiassa. Joidenkin suomalaisten mielestä Suomi saavutti ”vapautensa” 1918. Toiset ovat sitä mieltä, että tuolloin maan parhaat kansalaiset surmattiin vankileireillä.
Sven Dufvan jalanjäljillä

Entäs Suomen sota, joka käytiin 1808-09 ja jonka päätteeksi jouduttiin kuninkaan vallasta keisarin käskyläisiksi. Melko vanha juttu ja sodastakin muistetaan lähinnä muuan Sven-poika. ”Se luoti tiesi paikkansa… ei kajonnut se heikkohon ja huonohon otsahan, parempahan se pyrki vain, jalohon rintahan”. Edelliset suomalaisten maineteot taitavat sijoittua kolmekymmentävuotisen sodan aikoihin, jolloin suomalaiset niittivät mainetta Breitenfeldin ja Lützernin taisteluissa. Maamiehemme ovat olleet rajuja, sillä vieläkin paikoin Saksassa pelotellaan lapsia suomalaisilla. Topeliuksen sanoin ”…ja vapauden puolesta säilämme soi!”.

Suomen itsenäisyyttä ei ratkaistu yhdessä eikä kahdessa sodassa. Suomen itsenäisyys rakennettiin vuosisatojen kuluessa raskaalla työllä – kaskeamalla, kylvämällä ja niittämällä. Keitettiin tervaa, jalostettiin järvimalmia, hakattiin tukkeja ja opeteltiin viennin alkeita. Hallakausia seurasivat nälkävuodet. Sairaudet ja lapsikuolleisuus olivat yleisiä vieraita perheissä. Kirkonmäellä riitti surijoita. Vähitellen kovan työn kautta syntyi ylituotantoa sen verran, että syvemmätkin kansanrivit oppivat lukemaan. Kansa tuli tietoiseksi omasta historiastaan, kielestään ja maastaan. Syntyi yhdistyksiä ja puolueita ajamaan kansalaisten asioita.

Suomalainen kulttuuri saavutti ulkomailla mainetta: sen rinnalla oli suomalaisten helppo kertoa itsenäistymishaluistaan. Kaikilla ja kaikkialla tuntui olevan sama päämäärä – Suomi itsenäiseksi. Menettelytavoista, ei aiheesta, kiisteltiin.

HYY Ravintoloiden historia ja toiminta perustuu myös kovalle työlle, tutkimukselle ja pitkäjänteiselle tuotekehittelylle. Ensimmäisen ravintolan avaaminen Domuksella ei arvattavasti ollut lehdistön pääuutinen. Yhteistyö asiakkaiden kanssa ja heidän palautteensa arvostaminen rakensivat pohjaa laajalle opiskelijaruokailutoiminnalle. Tehdyt virheet kasvattivat kohtaamaan uusia, vaativampia haasteita. Unelmat saivat elää. Tänään UniCafe toimii viidellä yliopiston kampuksella 16 toimipisteessä. Lisäksi Metropoliassa on 10 lounasravintolaa. UniCafe tarjoaa vuosittain noin 2 miljoonaa opiskelijalounasta.

Kansakunnan itsenäisyys on yleensä pitkän ja vaikean kehityksen tulos. Siksi sitä arvostetaan. Arvostakaamme myös pitkän ja vaihtelevan tien kulkenutta UniCafeta.

Hip, hip hooray Suomelle! Eläköön UniCafelle!

Jari Eerola

Kirjoittaja on HYYn arkistonhoitaja.

Kuva: Maru Lemmetty.